Oletteko joskus miettineet, mitä tulee shiban ja villakoiran rakkauden tuloksena? Me olemme sitä miettineet viimeiset 60 vuorokautta. Kelataanpas aikaa taakseppäin.
10.4.2010
Allilla oli ollut juoksu jo muutaman päivän ajan. Ajateltiin sitten, että kun kokoero poikiin on niin suuri, että ei siitä mitään tule, mutta Kin ajatteli toisin. Ja lähes meidän silmien edessä, astui Allin.
12.5.2010
Uskoimme, ettei pentuja tulisi, sillä olihan Kin vasta 9kk vanha, mutta asia oli varmistettava. Kaikesta huolimatta ultrassa näkyi viisi pentua. Pakkohan se sitten oli uskoa.
8.6.2010
Kinin täyttäessä 11kk, alkoi tapahtua. Alli meni ensimmäistä kertaa pentulaatikkoon ja alkoi tehdä pesää. Mukana Allilla oli yksi adoptiolapsi, muovinen vinkulelu.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja Alli rauhoittui ja siirtyi äidin sänkyyn.
Sillä välin Late “Amerikan serkku” testasi pentulaatikkoa. 
9.6.2010
Aikaisin aamulla alkoi taas tapahtua. Allille tuli supistukset ja lapsivesi tuli, mutta supistukset loppuivat pian ja täytyi herättää eläinlääkäri. Klinikalle päästyämme aika pian silvisi, ettei Alli pysty synnyttämään, joten Alli nukutettiin ja tehtiin keisarileikkaus. Siinä vaiheessa olimme varmoja, ettei yksikään pentu ole selvinnyt. Saimme olla leikkauksessa mukana. Heti selvisi syy, miksi normaali synnytys ei onnistunut, ensimmäisenä tulossa ollut pentu, joka oli myös suuri, oli jäänyt kiinni synnytyskanavaan. Kun ensimmäinen saatiin sikiöpussista ulos siinä ei ollut enää minkäänlaista elonmerkkiä. Lääkäri antoi piikin kankkuun ja pentua hierottiin pyyhkeen sisällä voimakkaasti, ja viimein pentu alkoi hengittää. Kaksi seuraavaa olivatkin yllätykseksemme mustia, ja heti hyvin elinvoimaisia. Kolme ihanaa pientä poikaa oli siis syntynyt.
Äidin ja pojan hali
10.6.2010
Nyt pennut ovat vuorokauden ikäisiä ja hyvin voivia. Alli on toipunut leikkauksesta ja hoitaa pentuja kovasti. Alli saa tehdä nyt lempi puuhaansa ilman, että kukaan kieltää, nuolla.
Pojat syntymäjärjestyksessä:
Seppo 
Matti
Ja viimeisin, muttei kuitenkaan vähäisin, Teppo
